Tänään tunnen itseni ah niin tuotteliaaksi! Rakkaat toverini, toivottavasti en koettele sietokykynne rajoja! Tiedän, tiedän - liika on aina liikaa, se pätee myös Tuubin puserteluun. Mutta kun en vain voi tilanteelle mitään: läppäri vieressäni sohvalla suorastaan huutaa minua tarttumaan näppäimiin ja sormet saavat rauhan vasta tanssiessaan yksisormijärjestelmäpolkkaa aakkosmatolla.

Niin kutsuttua luovuuttani ruokkivat tänä iltana todennäköisesti seuraavat asiat:

1. Mies on omilla teillään. Huuhtoo kuulemma seuraavat pari päivää kultaa Lemmenjoen liepeillä.
2. Seurausta edellisestä: Talo on MINUN, yksin MINUN. Mitähän kaikkea vielä keksinkään tulevan viikonlopun aikana...? Luulen että jossain vaiheessa ainakin yritän houkutella Kauniin Naisen kokkailemaan kanssani...
3. Investoin tänään juuri ennen yhdeksää kuuteen keskioluella täytettyyn ruskeaan pulloon (juujuu, tiedän että on torstai ja huomenna työpäivä - kokemuksesta olen kuitenkin oppinut, että O. Lut on niin säyseä kaveri, että sitä voi tarvittaessa tapailla keskellä viikkoakin ilman vakavampia seuraamuksia)
4. Minulla on tänään ollut HYVÄ päivä. Töissä sain pitkästä aikaa tekemisistäni kicksejä. Toivon että tämä oli enne siitä, että uusi vaihde on taas löytymässä ja voisin mitätöidä taannoin lanseeraamani laskukaavan elämäni jäljellä olevien vtutustuntien määrästä.
5. Huomenna on PERJANTAI. Olen jo aikoja sitten julistanut torstain viikon parhaaksi päiväksi: silloin viikonloppu koko ihanuudessaan on vielä edessä ja arkiviikko jo lähes selätetty. Oi tätä autuutta!

Joko riittää? Eikö tuossa ole tarpeeksi syytä tuntea itsensä maailman valtiattareksi?

Luulenpa että maksimoin onnentunteeni kuorimalla vielä yhden ruskean pullon punaisesta pahvikääreestä. Sitten saa riittää - superkliimaksi on paras säästää huomiseksi.

Öitä siskot ja veljet. Kohtaamme jälleen.