Oijoi. Tuubissa on ollut varsin ontonoloista viime aikoina. Olotila on ollut suorastaan tyhjiin puserrettu. Tötteröä ovat pitäneet piinaavassa pihtiotteessaan työ, jonka lisäksi myös työ ja työ ovat vaikuttaneet Tuubin täydennystiheyteen.

Mutta ei hätää.

Hän on täällä tänään.

Niin on myös joulu. Kaivoin äsken ullakolta soman sisävalosarjan ja ripustin sen roikkumaan telkkahuoneen verhotankoon. Nyt luikero luo lempeän pehmoista valoaan huoneeseen kuin puolitehoilla käyvä kiiltomato.

Tästä se pikku hiljaa lähtee.

Vaivihkaa alan varustella Taloa myös muilla jouluaiheisilla lisäosilla – teen sen niin huomaamattomasti että kukaan ei ymmärrä käydä soimaamaan minua ajantajun puutteesta.

Joulusta puheen ollen...

Meillä on Kauniin Naisen kanssa perinne. Kyhäämme joka joulukuu (hmmm, jo ilmeisesti kahtena vuonna?) todella outoja joulukortteja lähipiirillemme. Korteista tulee outoja ehkä jo siitä syystä, että juotamme itsemme lievästi sanottuna edesvastuuttomaan tilaan siinä glittereitä pahviin liimaillessamme.

Edellisellä kerralla minun korteistani tuli NIIN outoja, että jouduin todella tarkkaan miettimään kenelle niitä kehtaan lähettää. Mutta jokainen kortin saanut kyllä muisti kertoa ettei ole koskaan saanut NIIN outoa korttia. En tiedä pitäisikö tuo ottaa kehuna.

Olemme tehneet alustavan konseptisuunnitelman myös tämän vuoden korttisavotalle. Teemassa pysytään edelleen. Ehkä paljastan yhden luomuksistamme täälläkin kun taideteollinen oppilaitoksemme saa projektinsa valmiiksi.

Oi. Mutta koska on perjantai ja ulkona myrskyää ja koska joulu on alkanut, aion nyt käydä korkkaamassa yhden ruskean putelin. Ehkä sinunkin kannattaisi.