Heti aamulla päätimme Miehen kanssa, että tästä tulisi "päivä, jona ei tapahtunut yhtään mitään".

Ihminen tarvitsee näitä päiviä aina aika ajoin eheyttääkseen mielenterveyttään. Talossa on asunut kaksi ihmistä, jotka ovat viime aikoina niin sanotusti olleet  erittäin vakavasti "reunalla", joten totesimme että nyt olisi korkea aika vajota totaaliseen pysähdykseen yhden päivän ajaksi.

Olemme vasta puolessa välissä ja täytyy sanoa että olen viihtynyt. Heti aamulla korkkasin kirjan, jonka olen suunnitellut avaavani jo viime keväästä lähtien. Kyseessä Roman Schatzin Rakasta Minut.

Kyllä, kyllä, kyllä Roman: minä rakastan!

Olen seurannut tarinaan asettamiesi sanojen jonomuodostelmaa lähes lumottuna jo ensi sivuilta lähtien... Ja kyllä: Ich komme! Kyllä, olet saanut minut!

Meillä ei ole tänään avattu radiota eikä telkkaria. Hiljaisuus on oikeastaan helvetin terapeuttista. Ainoa äänimaailma, mitä olen kuunnellut on ollut oman mielikuvitukseni laukka Romanin seurassa. Visuaalisia elämyksiä olen saanut sohvalla nautiskelluista päivätorkuista. Kerrassaan taivaallista.

Aion pysyä uskollisena tälle päivälle hamaan loppuun saakka. En suunnittele sen varalle yhtään mitään. En sitten mitään.

Päivä, jona ei tapahtunut yhtään mitään. Viisi tähteä. Suosittelen.