Laiva tunsi olonsa jotenkin vaivautuneeksi. Ennen se oli ollut hyödyllinen, mukava, viihdyttävä - sillä oli ollut tehtävä. Ennen Laiva oli niellyt sisäänsä satoja, tuhansia ja taas tuhansia matkustajia. Risteilymatkustajia, jotka astuivat Laivaan täynnä erilaisia odotuksia: toiset odottivat hauskaa biletysiltaa, toiset odottivat kuola valuen buffet-pöydän punaisia katkarapuja...

Kaikista mieluisimpia kohtaloita oli Laivan mielestä kuitenkin niillä matkustajilla, jotka astuivat sen tervetuloaulan kokolattiamatolle varmoina siitä, että löytäisivät Laivalta elämänsä seikkailun. Seikkailijoita yhdisti yksi asia: kaikki he olivat Laivan uumenissa valmiita unohtamaan sen todellisuuden, jonka maissa taakseen jättivät - ja johon taas 20 tunnin päästä tulisivat palaamaan.

Seikkailijat olivat hetkessäeläjiä: he olivat kauniita, haluttuja, sopivan hulluja ja rohkeita. He tiesivät mitä olivat Laivalle tulleet hakemaan - ja se ei ollut puoli-ilmainen keissi olutta tai pullo pari arvonlisäverotonta viiniä. Ei, Seikkailijat hakivat hetken huumaa, maailman valtiutta. Seikkailijat olivat kuin neitokorentoja - niille oli annettu elinaikaa vain yksi päivä - tai oikeastaan yksi yö. Yön aikana Laiva oli nähnyt sen kuinka Seikkailija heräsi henkiin, eli ja hengitti vailla huolta huomisesta ja lopulta kuoli pois laivan saapuessa takaisin kotisatamaan. Kuolema oli monesti ollut kivulias ja tuskainen - sen näki Seikkailijoiden ilmeistä. Muodonmuutos takaisin arkeen ei onnistunut ongelmitta.

Mutta. Nyt jotain oli tapahtumassa. Laiva oli empiirisissä tutkimuksissaan viime aikoina havainnut, että sen sisuksiin virtaava matkustajajoukko koostui tätä nykyä kerta toisensa jälkeen lähinnä eläkeläistyyppisestä väestöstä - Seikkailijat tuntuivat tyystin kadonneen terminaalien käytäviltä.

Laiva hankkiutui selvitystilaan, se halusi hinnalla millä hyvänsä saada selville mistä oli kysymys. Eräänä iltapäivänä Katajanokan satamassa mietiskellessään totuus vihdoin valkeni sille: rantatietä viiletti Bussi täynnä Seikkailijoita.

Seikkailijoita!

Juuri ne ihmiset, jotka aikoinaan olivat toiveikkaina virranneet sisään Laivan kylkiaukosta, istuivat nyt Bussin pehmeillä penkeillä, käsissään kalja- ja siideripulloja ja lauluvihkoja... Jopa matkan päästä Laiva saattoi nähdä että Bussissa oli meneillään juuri samanlainen ilottelu ja parinvalinta, mitä Laiva oli aikaisemmin luullut harrastettavan vain sen omissa sisuksissa. Laiva pingotti okuläärinsä vielä herkimmilleen: Bussin etulasissa luki teksti

"Lahti-Vantaa-Lahti - bussiristeily".

 

 

(Mies toimi tässä impulsiivisen inspiraation lähteenä. Pyysin Miestä sanomaan sanan, josta kirjoittaisin. Mies sanoi: laiva. Tässä teille siis laiva. Ja by the way: noita bussiristeilyjä tosiaan nykyään järjestetään - tarkoituksena siis dokata dösässä samaan tyyliin kuin ruotsinlaivoilla aikoinaan... ken on kokeillut, kertokoon kokemuksiaan!)