Palasin tähän ulottuvuuteen höyhensaaritripin jäljiltä puolisen tuntia sitten. Voi miten ankea kotiinpaluu; jet lag oli todellistakin todellisempi. Eikö kyseisessä mestassa lomailulla pitäisi olla täysin päinvastaiset vaikutukset?

Kompastelin portaat alakertaan ja kipusin siellä keittiön baarijakkaralle miettimään elämääni maanantai-aamuna. Maanantai. Näiden päivien aamuihin on latautunut aina aivan erityislaatuisen paljon epäinhimillisiä tuntemuksia ja epämääräisiä puistatuksia.

Päätin kaikesta huolimatta ryhtyä aamupuuron keittoon. Siinä kattilaa liedelle asetellessani mietiskelin pontevasti millaisen suht kivuttoman, mutta kuitenkin hetkellisen työkyvyttömyyden aiheuttavan onnettomuuden voisin itselleni aiheuttaa... Pohdinta jatkui edelleen kokkareista mössöä lautaselle kauhoessani.

Aloin raapia jäähtynyttä puuroa vielä varsin käheää äänitorveani kohti lautasen keskeltä minua tapittavan hillosilmän ympäriltä.

KABOOOOOOW!

Jo ensimmäisestä lusikallisesta tunsin vihreän valon syttymisen keskusyksikössäni. I've seen the light.

Lautasellinen maagista mössöä on lähetetty vaellukselle kohti vatsalaukkuani ja olen aivan ihmeissäni. Supernainen todella käynnistyy kaurapuurolla – maanantaikin tuntuu jo melkein tiistailta.