Jaa-a. Enpä menisi tätä viikkoa elämäni kukkeimmaksi kutsumaan. Vaikka otinkin ketutuksesta erävoiton maanantaina, on viime päiviä silti leimannut epämääräinen tyytymättömyys vallitsevaan tilanteeseen. Olenkin mököttänyt oikein urakalla, niin lujasti että välillä on sekin käynyt tympimään.

Noh. On tästä ehkä jotain hyvääkin seurannut. Kun vanne oikein puristaa päätä, tuntuu ainoa selviytymiskeino olevan ryhtyä tappohommiin. Tarkemmin sanottuna kalorimurhaajaksi.

Ja millainen murhaaja olenkaan viimeiset seitsemän päivää ollut! Massamurhaaja, oikea serial killer! Olen liiskannut kaloriparkoja nielemällä kilometrejä lenkkipolulla, pyörittämällä pyllyä tanssitunneilla, veivaamalla v-askeleita fätissä ja puristamalla tankoa pumpissa...

Peilini tosin ei edelleenkään tunne armoa. Mutta se ei nyt olekaan tärkeää: tapan läskimakkara-aihioita ihan silkasta edes-vähän-paremman-pössiksen tavoittelusta.

Ja aion jatkaa puuhiani tuntematta pienintäkään sääliä – niin kauan kuin positiivinen asenteeni palautetaan minulle siistissä kääreessä, vahingoittumattomana.

Yours truly,
Jack the Ripper