Nyt kun Big Brother vetelee viimeisiään, lienen teille velkaa loppuraportin siitä, miten vakavaksi addiktioni tämän tieteellisen pikku kokeen aikana lopulta muotoutui.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Omasta mielestäni selvisin kohtuullisen vähin vaurioin. En tilannut 24/7:aa (vaikka kerran punaviinipäissäni yritin – onnistuneen lopputuloksen esti vain puhelimeeni työnantajan toimesta asennettu viihdepuheluiden esto –asetus), en huomannut alkavani hilseillä vaikka jokunen jakso välistä jäikin katsomatta enkä myöskään koe suurta haikeutta kavereiden huomenna päästessä vapaalle jalalle. Toisaalta: katsoin kyllä melkein jokaisen jakson, opin muutamia uusia, varsin hyödyllisiä sanontoja kuten: virpominen, keitto, über (sopii etuliitteenä lähes kaikkiin käyttöyhteyksiin) sekä kosahtaa - olen myös ottanut nämä luontevaksi osaksi aktiivista käyttökielen sanavarastoani.

 

Mies pitää BB:tä arkkivihollisenaan: sanoo sen tuhonneen parisuhteemme (=seksiä on saanut viimeisten parin kuukauden aikana jos mahdollista vieläkin vähemmän kuin ennen), alakerrasta iltaisin klo 22-23 kantautuva tv:n pauhu aiheuttaa kuulemma nukahtamisvaikeuksia, puhumattakaan siitä, että tv:n ääreen ei ole ollut asiaa edellä mainittuina kellonaikoina mikäli on preferoinut tirkistelevänsä muita taajuuksia kuin Subia.

 

Tieteellisen tutkielmani lopputulema riippuu siis kai siitä, keneltä asiaa kysytään.

 

Ehkäpä lopullinen totuus selviää kuitenkin vasta muutaman viikon päästä kun kysytte minulta kuka olikaan Kaki, Sarppa tai Olli (PS. olikohan niillä Hannen kanssa OIKEASTI jotain meneillään?) – mikäli tuolloin esittelen teille ylpeänä olkapäähäni hakattua BB-tatuointia, voitte vetää asiasta omat johtopäätöksenne.