<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olen sittenkin normaali

 

Näitä outouksia miettiessä ajattelin jossain vaiheessa, että se kaikista mehukkain paljastus pitää jättää viimeiseksi.

 

Sittemmin kävi kuitenkin ilmi, että vaikka miten yritin kehittää itsestäni skandaalihakuista lööppiä, sitä ei vaan tuntunut syntyvän.

 

Olen siis ilmeisen normaali, tylsä ja tasapainoinen ihminen. Tämä tuli ehkä itsellenikin yllätyksenä.

 

Lupaan tehdä asialle jotain.

 

 

 

Toimin rahoituslaitoksena

 

Lyhyestä virsi kaunis: maksan sinnikkäästi kuukausimaksua kuntosalilleni, vaikka en kävisi siellä jonain kuukautena kuin kerran.

 

Kutsun tätä itseni rankaisemiseksi. Mikä kirvoittaakaan kuntoiluhaluja tehokkaammin uuteen nousuun kuin ajatus siitä, että juuri läpikompuroimasi jumppatunti maksoi sinulle vain vaivaiset 55 euroa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Laiskuus on kallis kuolemansynti.

 

 

 

Uuno on numero yksi

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Avainlapsen arki 80-luvun alun betoniviidakossa on ollut ilmeisen virikkeetöntä, sillä yksi läheisimmistä ystävistäni tuohon aikaan on ollut sittemmin suoranaiseksi kansallissankariksi noussut Uuno Turhapuro.

 

Olen ollut noin 6-vuotias Uunon joutuessa aviokriisiin, jonka jälkeen kuljin hänen rinnallaan aina Epsanjaan - vuoteen 1985 - asti siinä määrin tiivistä tasatahtia, että edelleen tänä päivänä osaan jokaisen tuolle aikavälille sijoittuvista Uuno-leffoista lähes sanasta sanaan ulkoa.

 

Löytyykö Tuubin lukijakunnasta hengenheimolaisia, jotka Kirkonrotan ja Purkkiksen sijaan ovat aikoinaan mieluummin lyöneet leikkiä Härski Hartikaisen, Sörsselssönin, Vuoristoneuvos Tuuran ja Unelma Säleikön kanssa?

 

 

Ystäväpiiriini kuuluu analyyttinen oksentelija

Minulla on eräs ystävä, joka on keskimääräistä kovempi poika oksentelemaan. Yleensä oksentelu on jollain tasolla itseaiheutettua, eikä siitä näin ollen kannata masentua tai olla muuten huolissaan. Ystäväni onkin kehittänyt aiheesta varsin tieteellisen toimenpiteen, ja oksennuksista saammekin monesti viriteltyä eritasoisia keskustelutuokioita.

Tämä kuultiin taannoisella Thaimaan-matkallamme, kun poikaparan pakki oli jo useampaa päivää putkeen sekaisin liiallisen auringon ja alkoholijuomien nauttimisen ansiosta: 

"Se oli sentään ihan mukavaa oksentamista eilen kun siinä oli cocista ja lihaa ja ranskalaisia. Se sentään maistui hyvälle..."

(vertailukohtana toimi vannoutuneella lihansyöjällä kyseisen päivän kana-riisi-lounas, jonka hän oli olosuhteiden pakosta joutunut pihvin sijasta tuona päivänä nauttimaan)

Tämä tarina ei kaivanne lisäselityksiä. Olisi ehkä ollut jopa parempi jättää se julkistamatta.

Turun palo

Vaikka tapahtuma ei minulle mitenkään erityisen suuri henkilökohtainen tragedia ollutkaan, enkä Turkuunkaan ole mitenkään erityisen kiihkeää suhdetta kehittänyt, seuraava asia ei todennäköisesti minulta unohdu vaikka kaikki muu unohtuisikin:

Turun palo oli vuonna 1827.

Ettäs sen tiedätte.