Mies nukahti sohvalle. Siitä on jo tunti. Aluksi elättelin toiveita, että kaveri löytäisi vielä vinkeämmän vireystilatason ja jatkaisi punaisen viinin juontia kanssani. Pian oli kuitenkin selvää, että ainoa mitä Mies enää tämän vuorokauden puolella onnistuisi löytämään, oli portaat yläkertaan - ja sitä kautta makuuhuoneeseen, ja sänkyyn.

Perjantai. Nyt on kuitenkin perjantai, ajattelin ja päätin olla itse etsiytymättä ihan vielä Miehen viereen, yläkertaan, makuuhuoneeseen ja sänkyyn.

Tein poliittisen päätöksen: minä juon nyt kossua!

Ja tässä sitä nyt ollaan: keskellä puhtainta ja virheettömintä kalsarikänniä.

Onneksi olen nousuhumalassa enkä vielä tajua miten säälittävää tämä oikeasti on.

Skool. Mietimme sitä huomenna.