Ystäväpiiriini kuuluu analyyttinen oksentelija

Minulla on eräs ystävä, joka on keskimääräistä kovempi poika oksentelemaan. Yleensä oksentelu on jollain tasolla itseaiheutettua, eikä siitä näin ollen kannata masentua tai olla muuten huolissaan. Ystäväni onkin kehittänyt aiheesta varsin tieteellisen toimenpiteen, ja oksennuksista saammekin monesti viriteltyä eritasoisia keskustelutuokioita.

Tämä kuultiin taannoisella Thaimaan-matkallamme, kun poikaparan pakki oli jo useampaa päivää putkeen sekaisin liiallisen auringon ja alkoholijuomien nauttimisen ansiosta: 

"Se oli sentään ihan mukavaa oksentamista eilen kun siinä oli cocista ja lihaa ja ranskalaisia. Se sentään maistui hyvälle..."

(vertailukohtana toimi vannoutuneella lihansyöjällä kyseisen päivän kana-riisi-lounas, jonka hän oli olosuhteiden pakosta joutunut pihvin sijasta tuona päivänä nauttimaan)

Tämä tarina ei kaivanne lisäselityksiä. Olisi ehkä ollut jopa parempi jättää se julkistamatta.