Eilen humppaa ja hulvatonta meininkiä aamuyön tunneille saakka. Aamulla tahmainen herätys todellisuuteen 4 tunnin horroksen jälkeen. Ensituntuma tästä torstaista oli varsin epätoivoinen, olin melko varma että minusta ei tule sitä kuuluisaa kalua koko päivänä.

Laskeuduin ensi töikseni kellariin ja kipusin saunanlauteille (kyllä, sauna oli lämmin). Kenotin löylyissä muutaman tovin ja tietoisuuteni tila alkoi pikku hiljaa kirkastua. Sitten suihku, kaksi mukia kahvia ja töihin.

Heti aamusta asiakaspalaveri: klo 9-13.30. Kevyt killeri! Olisi ehkä kannattanut eilen ajatella edes ohikiitävän hetken tätä kalenterimerkintää – vaan ei: yhdet vielä, and make it double!

Palaveri oli ihmeellistä kyllä suksee. Olen ennenkin huomannut, että krapulassa olen varsin onnistunut yksilö, mitä asiakkaiden kanssa kikkailemiseen tulee. Kustantaisikohan työnantaja minulle tästä syystä kunnon kännit vaikka 2 krt / vko, aikavälillä ma-pe? Pitääpä tarkistaa asia.

Palaverin jälkeen tuli pieni kuolema. Meinasin jo itse asiassa pakata läppärini matkaan ja häipyä kotikonttoriin. Mutta, jollain ilveellä sain kuitenkin jostain sen verran puhtia että huomasin toikkaroivani toimistolla vielä puoli viideltäkin.

Kotona.

Nyt tulee vihdoin se kohta johon otsikossa viittaan.

En vaihtaisi tätä hetkeä mihinkään. Mikä on helmempää kuin odotella tirsojen tuloa sohvaan uppoutuneena teille samalla joutavia turinoiden?

Ei ihan heti tule mitään mieleen.

Hohhoijaa. Kyllä krapula on sentään ihanaa!

PS. Krapula?!?! Mistä tuo sana muuten tulee? Krapula?!? Kelatkaa nyt??? Ei mitään järkeä. Taidankin nyt ruveta pohtimaan tätä asiaa.