Selätinpäs sut päivistä paskin!

Juuri kun olin pomppaamassa keittiöjakkaralta ajasta iäisyyteen kieppi paperinarua kaulassa, päätin vielä kerran tarkistaa josko tunnelin päässä sittenkin näkyisi valoa.

Sporttipöksyt jalkaan, mp3 korville ja matkaan.

Juoksin, juoksin ja juoksin – ja lopulta otin tästä angstipäivien aatelista erävoiton.

Nyt kun vielä ripustan aivoni hetkeksi aikaa Maikkarin narikkaan ja illan päätteeksi käyn toteamassa BB-talolla että minulla ehkä sittenkin mahdollisesti saattaa olla elämää, tämä päivä lienee kaikesta huolimatta saatu kunnialla päätökseen.

Halleluja. Aamen. Kiitos ja anteeksi.

PS. Sinä joka tuserrat Tuubia järjestysnumerolla tuhat, jätähän sormenjälki kommentteihin!