Harmaa aivomassani lienee sulanut löysäksi liejuksi tässä helteessä, sillä yht'äkkiä, täysin out of the blue ja kontekstista irrallaan tuli mieleen aivottomin ostos, jonka olen eläissäni tehnyt. Tämä oli varmaan merkki siitä, että kyseinen dorkuus pitää jakaa kanssanne toverit:

Olipa kerran kaksi naista. Kutsutaan heitä vaikka leikkisästi nimillä Nainen numero 1 ja Nainen numero 2. Naisella numero 1 oli syntymäpäivä, täysi kolmekymppiä täyttymässä. Nainen numero 2 ajatteli auttaa Naista numero 1 pääsemään tästä traagisesta päivästä kivuttomammin ohi ja vei ystävänsä viikonlopuksi Kaupunkiin juhlimaan kyseenalaista merkkitapahtumaa.

Kaupunkiin lähdettiin jo perjantaina, tarkoituksena viipyä lauantai-iltaan asti ja yöpyä paikallisessa majatalossa. Nainen numero 1 ja Nainen numero 2 eivät olleet koskaan harrastaneet pulloon sylkemistä, itse asiassa he pitivät erilaisista alkoholijuomista oikeinkin kovasti. Niinpä A-oikeuksia kulauteltiin perjantai-iltana ja -yönä sitä vauhtia, että seuraavana aamuna herätessä olo oli kummallakin naisella luvalla sanoen heikohko.

Onneksi Nainen numero 2 oli kokenut loiventelija, ja tämän taidon hän kehotti Nainen numero 1:nkin omaksumaan. Nainen numero 1 ei halunnut jäädä pirkkoa pahemmaksi ja aloitti sinnikkään loiventelun. Pian olo olikin siinä määrin erinomainen, että olotila päätettiin viimeistellä lähtemällä shoppailuturneelle kaupungille.

Eräässä kenkäkaupassa Nainen numero 1 näki sitten aivan MIELETTÖMÄN kauniit (ja kalliin näköiset), valkoiset Mustangin nahkabootsit. Kaiken hyvän lisäksi bootsit olivat vielä alennuksessa, eikä hintaa parille jäänyt enää kuin vajaan sata euroa(!).

Mustangit halusivat selvästi muuttaa asumaan Nainen numero 1:n luokse ja hyväsydämisenä ihmisenä Nainen numero 1 päätti antaa bootseille kodin.

Koska bootsien ostohetkellä oli talvi, pääsivät bootsit käyttöön ensimmäistä kertaa vasta keväällä. Siihen asti Nainen numero 1 oli vain ihaillut niitä makuuhuoneensa nurkassa (hän piti huolen siitä, että bootsit olivat aina näkyvillä, sillä herättiväthän ne kaikissa Nainen numero 1:n kavereissa ihastusta ja kateuttakin).

Bootsien ensi-illan kynnyksellä Nainen numero 1 päätti tehdä pienen muotinäytöksen peilin edessä ja varmistaa että bootsit olisivat h-hetken koittaessa varmasti yhdistettynä oikeanlaiseen asukokonaisuuteen.

Zip.

Ensimmäinen bootsi jalassa ja vetoketju vedettynä kiinni.

Sitten toisen vuoro.

Zip. Ketju kiinni ja catwalkille.

Ensimmäisten huterien askelten aikana Naiselle numero 1 alkoi valjeta minkälainen virheostos hänen haaviinsa oli päiväkänniseltä ostosreissuta jäänyt... Bootsien korot olivat niin korkeat, että jalkaterä oli kengän sisällä täysin luonnottomassa asennossa, eikä edes Nainen numero 1:sen kaltainen, kokenut korkokenkien kuluttaja onnistunut löytämään kengät jalassaan sellaista askelkulmaa, että kävely olisi ollut mahdollista!

Miten on mahdollista että Nainen numero 1 ei ollut ennen ostopäätöksen tekoa havainnut tätä bootsien suhteellisen olennaista ominaisuutta? Päiväkännipäissään Nainen numero 1 oli ostohetkellä nähnyt tarpeelliseksi kokeilla vain toista bootsia jalkaansa, eikä minkäänlaisia testikoreografioita kenkäkaupassa suoritettu.

Rakkaat toverit, mitä opimme tästä? Älkää ikinä loiventako krapulaanne shoppailemalla.

PS. Mahdolliset miespuoliset lukijani: jos joskus näette baaritiskiin nojaamassa naisen, jolla on jalassaan valkoiset, reiluilla 10 sentin koroilla varustetut Mustangin nahkabootsit, älkää pyytäkö häntä tanssimaan. Nainen on baarissa korkeintaan todistelemassa itselleen, että kyseisten kenkien ostaminen ei ollut turhaa; voihan ne jalassa nojailla näyttävän näköisenä baaritiskiin Cosmopolitaneja kulautellen.